Ovatko sähköautot todella ympäristöystävällisiä?

Sähköautojen ympäristövaikutuksista väitellään taukoamatta. Yksi leiri pitää niitä puhtaina pelastajina, toinen näkee vain likaisia kobolttikaivoksia ja valtavia hiilivelkoja. Totuus ei löydy nettifoorumien huuteluista. Se löytyy fysiikasta ja raa’asta datasta.

Käsittelemme tässä vain faktoja. Emme mielipiteitä.

Myytti hiilivelasta ja Suomen etulyöntiasema

Sähköauton valmistus tuottaa enemmän päästöjä kuin polttomoottoriauton valmistus. Tämä on kiistaton fakta. Pelkkä akuston valmistus kuluttaa massiivisesti energiaa, joten uusi sähköauto valmistuu tehtaalta raskaassa hiilivelassa.

Kysymys kuuluukin: kuinka nopeasti auto maksaa tämän velan takaisin?

Vastaus riippuu täysin siitä, mitä sähköverkkoa kytket autoon. VTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen data antaa armottoman kuvan polttomoottorin tappioksi.

• Suomen puhdas verkko: Suomessa tuotetun sähkön päästökerroin on painunut usein jopa alle 40 grammaan hiilidioksidia kilowattituntia kohden. Tällä energialla ladattu sähköauto kuolettaa valmistuksen hiilivelkansa jo 15 000 – 25 000 kilometrin ajolla.
• Keski-Euroopan kivihiili: Jos lataat autoa Saksassa kivihiilen voimalla, hiilivelanmaksu venyy 70 000 kilometriin.
• Polttomoottorin fysiikka: Bensiiniauto muuttaa polttoaineen energiasta jopa 70 prosenttia pelkäksi hukkalämmöksi. Fysiikka ei anna tätä anteeksi. Bensiiniauto ei koskaan maksa hiilivelkaansa, vaan kasvattaa sitä jokaisella ajetulla metrillä.

Keskivertosuomalainen ajaa 14 000 kilometriä vuodessa. Suomessa sähköauto muuttuu bensiiniautoa puhtaammaksi siis alle kahdessa vuodessa. Loppuelinkaari on pelkkää säästöä.

Kaivostyön likainen todellisuus ja LFP-akut

Akkumineraalien louhinta tuhoaa paikallista luontoa. Koboltin kaivuu Kongossa ja litiumin haihdutusaltaat Etelä-Amerikassa ovat aitoja ympäristöongelmia. Sähköautoala tietää tämän, ja teknologia pakenee ongelmaa kiihtyvällä vauhdilla.

Autoteollisuus siirtyy massoittain nikkeli-kobolttiakuista (NCM) litiumrautafosfaattiakkuihin (LFP).

LFP-akku ei sisällä grammaakaan kobolttia tai nikkeliä. Se rakentuu raudasta ja fosfaatista. Nämä materiaalit poistavat tuotantoketjusta kaikkein kalleimmat sekä eettisesti ongelmallisimmat louhinnat ja jättävät jäljelle vain turvallisia, globaalisti saatavilla olevia perusmateriaaleja. Vaikka LFP-akun energiatiheys häviää perinteiselle akulle, sen käyttöikä on valtava. LFP-kenno sietää tuhansia täyslatauksia menettämättä merkittävästi kapasiteettiaan. Se kestää usein pidempään kuin itse auton kori.

Harjavalta ja uusiokäyttö

Mitä tapahtuu loppuun kuluneelle akulle? Uskomus kaatopaikoille mätänevistä akuista elää sitkeässä. Teollisuus ei kuitenkaan hukkaa arvometalleja.

Akkujen kierrätys on jo nyt erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Esimerkiksi Fortumin hydrometallurginen laitos Harjavallassa pystyy palauttamaan jopa 95 prosenttia sähköauton akun kierrätykseen päätyvistä arvokkaista metalleista takaisin kiertoon. Laitos erottelee litiumin, mangaanin, koboltin ja nikkelin mustasta massasta ja ohjaa ne suoraan uusien akkujen tuotantoon.

Yhtiöt eivät edes kierrätä kaikkia akkuja heti. Kun sähköauton akku putoaa 70 prosentin kapasiteettiin, se ei enää sovellu maantielle, mutta se toimii täydellisesti aurinkovoimaloiden staattisena energiavarastona. Tämä jatkokäyttö viivyttää kierrätystarvetta vuosikymmenillä. Metalleja ei tarvitse louhia loputtomiin, sillä kerran valmistetun akun raaka-aineet kiertävät suljetussa järjestelmässä sukupolvelta toiselle.